Yleiskuvaus
Hietaorvokki on monivuotinen orvokkikasvi, jonka juuri on suomuton, lehdet herttamaisia, 1-2 cm leveitä ja tummanvihreitä. Lehtien korvakkeet ovat hampaisia, kukka on n. 1,5 cm leveä sinipunainen. Kasvi on ruusukkeellinen.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävät (NT)
Koko
2-10 cm
Kasvupaikka
Kuivilla hiekkarinteillä, kallioilla, mäkilehdoissa, pientareilla.
Levinneisyys
Jokseenkin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa.
Maastotuntomerkit
Kasvin korvakkeet ovat suhteessa suuria ja hammaslaitaisia.
Mikrosienet
- orvokinruoste (Puccinia violae)
Muuta
Lapissa kasvaa harvinaisena toinen alalaji pahtahietaorvokki (Viola rupestris ssp. relicta)
Etelä-Suomessa kasvaa myös harjuhietaorvokin kalju muoto (Viola rupestris ssp. rupestris var. glaberrima). Tämä on löydetty myös Luopioisista Padankosken gabro-kallioilta.
Laji risteytyy metsäorvokin ja aho-orvokin kanssa. Risteymät saattavat olla kantalajeja suurempia.
Vertaa
- Metsäorvokki (Viola riviniana): Korvakkeet tasasoukat, ripsihampaiset.
- Isoaho-orvokki (Viola canina ssp. ruppii): Korvakkeet kapeat, harvahampaiset.
Löytöpaikat Luopioisissa
Hietaorvokki on alueella harvinainen ja niukka kasvi.
Suuri osa sen kasvupaikoista on hiekkaisilla kedoilla, harjumetsissä ja teiden varsilla.
Padankoskella kasvaa usealla gabro-kallioilla hietaorvokin kaljua muotoa, joka on keskittynyt kallion rakosiin tai avoimille kalteville pinnoille matalaan sammalikkoon. Se ei kestä yhtään kilpailua, vaan häviää kallion heinittyessä.
Kasvi on myös löytänyt uusia kasvupaikkoja hakkuuaukeilta, mutta jää siellä usein lyhytikäiseksi heinittymisen vuoksi. Osa Luopioisten löydöistä on tällaisia satunnaisia kasvustoja, mutta toisaalta uusia kasvustoja syntyy vuosittain taas uusille aukoille.
