Yleiskuvaus
Kaislasara on monivuotinen sarakasvi. Sen kasvutapa on löyhästi mätästävä, varret ovat vankkoja yläosastaan karheita. Lehtien tyvitupet ovat vaaleanruskeat, lehdet varren pituiset ja yli sentin levyiset, tasaisen suipot, monisuoniset (n. 25 suonta). Hedetähkiä on 3-7 kpl ja emitähkiä 3-5 kpl. Tähkät ovat erillään ja pystyjä, pullakot pullomaisia ja kukinnon tukilehti on kukintoa paljon pidempi.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävät (NT)
Koko
50 - 120 cm, lehdet 6 - 15 mm leveitä.
Kasvupaikka
Ruoho- ja heinäkorvet, ojat, lähteiköt, puronvarret.
Levinneisyys
Melko harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa.
Maastotuntomerkit
Lehdet leveät (10 – 15 mm) varren pituiset, tähkät pystyjä lyhytperäisiä
Mikrosienet
- nokkosen-saranruoste (Puccinia urticata)
Vertaa
- Pullosara (Carex rostrata): kapeammat lehdet (2 – 8 mm), tähkät perättömiä
- Vankkasara (Carex riparia): roteva, lehdet sinivihreät, alin emitähkä usein pitkäperäinen, pullakko pitkulainen
- Korpikaisla (Scirpus sylvaticus) Kukattomana: lehdessä n. 40 suonta, lehden kärki paksuuntunut
Löytöpaikat Luopioisissa
Kaislasara on alueen itäosissa yleinen, länsiosista se lähes puuttuu.
Sara kasvaa rehevissä korvissa ja ojissa. Metsäojituksen seurauksena kasvi on levittänyt kasvustojaan pitkin ojanvartta ja kasvustot ovat saattaneet jäädä pysyviksi. Luonnontilaisia kasvustoja on löytynyt vanhoista puronuomista ja mutahaudoista sekä korpiallikoista.
Saman ruudun alueelta saattaa löytyä kymmenenkin kasvustoa.
Kasvi on steriilinä vaikea erottaa korpikaislasta.
Kirjallisuus
- Alén, H. 2001: Kasvihavaintoja Kaakkois-Pirkanmaalta ja vähän muualtakin. – Talvikki 25: 4-11.
- Ranta, Y. 1995: Lisiä Pälkäneen putkilokasvilajistoon. – Talvikki: 108-110.
- Kuitunen, T. 1987: Eräiden lehtokasvien levinneisyydestä Luopioisten Padankoskella. – Talvikki 11: 62-73.
