Yleiskuvaus
Mäkikaura on monivuotinen mätästävä heinäkasvi, jolla on karvaiset lehtitupet ja pitkä suippo kieleke. Kapean röyhyn alimmassa haarassa on 3 – 5 haaraa. Tähkylä on kirjava ja pitkävihneinen.
Uhanalaisuus
Elinvoimaiset (LC), Alueellisesti uhanalaiset (RT)
Koko
30 - 80 cm
Kasvupaikka
Kivikkoisilla lehtoniityillä, pientareilla.
Levinneisyys
Rannikolla melko yleinen, sisämaassa harvinainen ja satunnainen.
Mikrosienet
kauranviirunoki (Ustilago scaura)
Muuta
Parhaiden ketojen ja niittyjen kasvi.
Löytöpaikat Luopioisissa
Mäkikauran vanha kasvupaikka Kuohijoella Niittylän tienvarressa on tuhoutunut umpeenkasvun myötä. Viimeksi kasvi on tavattu sieltä 80-luvun lopulla. Ensimmäinen mäkikaurahavainto tältä paikalta lienee Leopoldin löytö vuodelta 1876. Hän mainitsee kasvin kasvaneen metsänreunassa lähellä kalkkikaivosta. Tämän jälkeen monet kasviharrastajat ovat sen havainneet ja raportoineen siitä käytyään tutustumassa kalkkialueen kasvillisuuteen.
Mäkikaura viihtyy avoimella niityllä. Se hyötyy laidunnuksesta ja niitosta.
Rautajärven kartanon laidunniityillä ja peltojen kalliosaarekkeissa lienee tällä hetkellä kasvin ainoat kasvupaikat Luopioisissa. Siellä se viihtyy hyvin ja on vuosien varrella lisännyt kasvualuettaan. Lauri Oesch löysi kasvia usean ruudun alueelta kesällä 2009. Ensimmäisen löydön kasvista teki kesällä 1996 Leena Kääntönen perinneniityn kuivasta pientareesta inventoinnin yhteydessä.
Kirjallisuus
– Leopold, C. 1879: Anteckningar öfver vegetationen i Luopiois, Kuhmalahti och Sahalahti kapeller i Södra Tavastland. – Meddel. af Soc. pro Fauna et Flora Fenn. 5: 81-130. – Kuitunen, T. 1998: Luopioisten Kuohijoen kalkkilehto – Natura-kohde. – Talvikki 22: 106-109. – Vauhkonen, M. 2003: Päijät-Hämeen uhanalaiset ja silmälläpidettävät putkilokasvit. – Alueelliset ympäristöjulkaisut 326. Hämeen ympäristökeskus. 98s.
