Yleiskuvaus
Ängelmän-vehniönruoste kuuluu kantasienteen kaareen ja ruostesienten luokkaan. Sukuun kuuluu Suomessa n. 150 lajeja, jotka loisivat ruoho- ja heinäkasveilla. Maailmanlaajuisesti suvun sienilajeja on tuhansia. Sienen ensivaihe eli helmi-itiövaihe esiintyy keltaängelmällä. Se muodostaa kuvan kaltaisia kopastoja lehtien pinnalla ja varsiin. Kasvi vääntyilee ja jää usein kitukasvuiseksi ja steriiliksi. Kesä- ja talvi-itiövaiheet löytyvät Elymus-lajeilta. Tällöin heinän lehdissä on pieniä keltaisia tai mustia pesäkkeitä. Tauti voidaan heinällä erottaa muista heinän ruosteista vain mikroskoopilla itiötuntomerkeistä.
Levinneisyys
Ruoste on yleinen.
Löytöpaikat Luopioisissa
Ängelmän-vehniönruoste on harvinainen piensieni Luopioisissa.
Keltaängelmä on melko harvinainen kasvi, joten sientäkään ei ole useasti löydetty.
Ruoste esiintyy yleensä alkukesästä. Silloin voi nähdä sienen runsaastikin runtelemia versoja. Ruoste on hyvin helposti huomattavissa. Heinillä ruostetta esiintyy runsaimmin keskikesästä loppukesään ja se on usein hyvin runsas, mutta koska eri lajeja ei ole eroteltu toisistaan, juuri tämän ruosteen yleisyydestä ei ole tietoa. Taksonomisesti tämä on minulle vielä ongelmallinen sieni (vert. P. recognita).
Kuvat on otettu Vesilahden Laukosta.
Löydettyjä isäntäkasveja
Helmi-itiövaiheen (I-vaihe) isäntäkasvi on
| Suom. nimi | Latin. nimi | Luopioinen | Sienen yleisyys |
| Keltaängelmä | Thalictrum flavum |
X
|
Harvinainen |
II ja III-itiövaiheen isäntinä toimivat heinälajit:
| Niittyjuola (Elymus repens) | Koiranvehniö (Elymus caninus) |
Ruostetta esiintyy heinissä yleisenä ja joskus hyvinkin runsaana. Eri viljaruosteiden esiintymistä heinillä Luopioisissa ei ole selvitetty.

