Yleiskuvaus
Kuusen-talvikinruoste kuuluu kantasieniin, ruostesienten luokkaan. Chrysomyxa-sukuun kuuluu Suomessa ainakin sseitsemän ruostesientä, joiden isäntinä tai väli-isäntinä kuusen lisäksi toimivat mm. ruusukasvit tai kanervakasvit. Kuusen käpysuomujen alapinnalle muodostuu kaksi helmi-itiöpesäkettä, joissa kehittyy punakeltaista itiöpölyä. Kesä- ja talvi-itiöt muodostuvat talvikin lehtien alapinnalle ensin keltaisina kesäitiöpesäkkeinä, jotka myöhemmin muuttavat väriään kellanpunaisiksi ja sitten ruskeiksi talvi-itiöpesäkkeiksi.. Lopulta ne peittävät koko lehden pinnan.
Levinneisyys
Ruoste on melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa varsinkin talvikeilla. Kuusen helmi-itiövaihe on harvinainen.
Muuta
Euraasia ja Pohjois-Amerikka. Sieni on taloudellisesti vahingollinen, koska se estää simenen muodostumisen kuusella. Sieni on usein riippumaton isännänvaihdosta, jolloin helmi-itiövaihe voi jäädä pois.
Löydettyjä isäntäkasveja
Isotalvikki Pyrola rotundifolia XXX Melko yleinen Pikkutalvikki Pyrola minor XXX Yleinen Kellotalvikki Pyrola media Keltatalvikki Pyrola chlorantha Nuokkutalvikki Orthilia secunda Tähtitalvikki Monesis uniflora Metsäkuusi Picea abies
Isäntäkasvin muita piensieniä
Kuusella esiintyy mm.: Kuusenlymyharjakka (Lophodermium piceae) Kuusenkultaruoste (Chrysomyxa abietis) Kuusen-tuomenruoste (Thekopsora areolata) Kuusenteerenleipäruoste (Chrysomyxa woroninii) Kuusen-suopursunruoste (Chrysomyxa ledi) Kuusenjuovakariste (Lirula macrospora) Kuusenlatvasieni (Gremmeniella abietina) ’Kuusenkäpysieni’, (Phragmotrichum chailletii) Lisäksi kuusta vaivaavat tuhoisat käävät, kuten maannousema eli juurikääpä (Heterobasidion parviporum). Talvikeilla tavataan lisäksi talvikinnystyruoste (Pucciniastrum pytolae).
