Yleiskuvaus
Metsäkurjenpolvenruoste kuuluu kantasienteen kaareen ja ruostesienten luokkaan. Sukuun kuuluu Suomessa n. 150 lajeja, jotka loisivat ruoho- ja heinäkasveilla. Maailmanlaajuisesti suvun sienilajeja on tuhansia Ruoste muodostaa lehtien alapinnalle, lehtisuonten kohdalle tummia pisteäisiä talvi-itiöpesäkkeitä, jotka laajenevat pölykasaumiksi, jotka voivat olla laajoja. Lehdet käpristyvät ja taipuilevat pesäkkeiden kohdalta. Tavataan vain talvi-itiöasteella.
Uhanalaisuus
Elinvoimaiset (LC)
Levinneisyys
Ruoste esiintyy melko yleisenä Pohjois-Suomessa ja Lapissa. Etelämpänä se on harvinaisuus. Arktis-alppininen laji.
Muuta
Euraasia, Amerikka. Vanha nimi Puccinia leveillei
Löytöpaikat Luopioisissa
Metsäkurjenpolvenruoste on hyvin harvinainen piensieni Luopioisissa.
Metsäkurjenpolvi on hyvin yleinen monenlaisilla paikoilla.
Ruosteen olen tavannut Luopioisista vain kerran pientareelta metsän reunasta. Tällöin sientä oli vain parissa lehdessä. Laji on määritetty isäntäkasvin mukaan ja kerätty näyte on todettu oikeaksi Helsingin kasvimuseolla. Sientä tavataan todella harvoin näin etelästä.
Kuvat on otettu Luopioisten Padankoskelta.
Löydettyjä isäntäkasveja
| Nimi | Tieteellinen | Luopioinen | Yleisyys |
|---|---|---|---|
| Metsäkurjenpolvi | Geranium sylvaticum | X | Hyvin harvinainen |
Isäntäkasvin muita piensieniä
Metsäkurjenpolvelta tavataan lisäksi kolme muuta ruostetta: Puccinia polygoni-amphibii, Puccinia morthieri ja Uromyces geranii. Metsäkurjenpolven lehdillä esiintyy lisäksi valkohome (Plasmopara pusilla), nokitäpläsieni (Venturia geranii) sekä kurjenpolvenhaituhärmä (Podosphaera fugax).
