Yleiskuvaus
Männyn-leskenlehdenruoste kuuluu kantasienten kaareen, ruostesienten luokkaan. Coleosporium-sukuun on perinteisesti luettu parikymmentä sienilajia, joiden ensimmäinen vaihe on männyllä ja muut vaiheet kellokasveilla, leinikkikasveilla, mykerökukkaisilla tai näivekasveilla. Männyn-leskenlehdenruoste kuitenkin nykyään luetaan kuuluvaksi muotona lajiin Coleosporium tussilaginis coll. Männyn-leskenlehdenruoste muodostaa loppukesästä leskenlehden lehtien alapinnalle ensin keltaisia kesä-itiöpesäkkeitä ja heti perään punaisia talvi-itiöpesäkkeitä, joita voi olla hyvin runsaasti. Pesäkkeet ovat ryhmittyneet kehämäisesti jolloin kehän keskellä on isompi pesäke. Yläpinta on pesäkkeen kohdalta vaalean vihreä. Pesäkkeitä voi olla syksyllä koko lehden alapinta täynnä, jolloin se on punainen. Helmi-itiövaihe esiintyy männyllä, jonka neulasissa on keväällä helmi-itiökoppia.
Uhanalaisuus
Elinvoimaiset (LC)
Levinneisyys
Ruostelaji on hyvin yleinen koko Suomessa ja muodon levinneisyys on myös hyvin yleinen koko maassa
Löytöpaikat Luopioisissa
Männyn-kellokukanruoste on melko yleinen piensieni Luopioisissa.
Luonnon kellokukat ovat alueella yleisiä hirvenkelloa lukuunottamatta. Koristekellot ovat villiytyneet joillakin paikoilla ja niitä on tavattu myös koristejäänteinä autiotalojen pihapiireistä.
Ruoste esiintyy yleensä runsaana keskikesästä alkaen, mutta ei joka vuosi. Yleisin se on ehkä kurjenkellolla, jolta olen löytänyt sen lähes joka vuosi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kissankellolta olen löytänyt sen vain kerran. Koristekelloilta ruostetta on löytynyt satunnaisesti.
Kuvat on otettu villiytyneestä ukonkellokasvustosta Eurajoelta.
Helmi-itiövaihe männyllä (Coleosporium sp.) on kuvattu Padankoskella.
