Yleiskuvaus
Etelänruttojuuri on monivuotinen, kaksikotinen asterikasvi, jonka kukintoverso on punainen, tanakka, terttumainen ja kasvaa ennen lehtiä keväällä. Lehdet ilmestyvät kesällä ja ovat suuria, munuaismaisia/herttamaisia, kulmikkaita, tylppähampaisia, aluksi tiheäkarvaisia, mutta vanhetessaan kaljuuntuvia. Lehdet lopulta sulkevat tyviloven, mutta eivät mene päällekäin.
Uhanalaisuus
Arviointiin kelpaamaton (NA)
Koko
Kukinto 15 - 40 cm, lehtilapa 60 – 100 x 50 – 70 cm
Kasvupaikka
Koristekasvi ja toisinaan viljelyjäänne tai -karkulainen asutuksen lähellä, pientareilla, pellon reunoissa, harvemmin rannoilla.
Levinneisyys
Melko harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa, läntinen.
Mikrosienet
- Männyn-ruttojuurenruoste (Coleosporium petasites)
Muuta
Vieraslaji.
Vertaa
- Japaninruttojuuri (Petasites japonicus): kukinto luunvärinen, lehdet suuret ja tyviliuskat menevät päällekäin.
- Pohjanruttojuuri (Petasites frigidus): Pohjoinen lähteikkö- ja lettokasvi, alkuperäinen.
- Leskenlehti (Tussilago farfara): Lehdet muistuttavat pieniä ruttojuuren lehtiä.
Löytöpaikat Luopioisissa
Etelänruttojuuri on alueella melko yleinen koristekasvi.
Se levittäytyy helposti ympäristöönsä kasvullisesti ja muodostaa laajojakin kasvustoja ojiin, rannoille ja pientareille. Kasvi ei kestä pitkää kuivuutta eikä varjostusta, mutta suotuisissa olosuhteissa se saattaa vallata kasvualuetta laajaltikin luonnonkasveilta.
Vieraslajina se on voimakas ja tuhoisa kedoilla ja niityillä. Onneksi se näyttää kuitenkin jäävän näillä lyhytikäiseksi.
Kasvupaikkoja löytyy esim. Padankoskelta uimarannan läheltä ja Salimäestä, Ämmätsästä teiden varsilta ja Iso-Lemmittylän konesuojan takaa sekä Kuohijoen Tervaniemestä.
Kasvi näyttää olevan runsastumassa.
