Yleiskuvaus
Isotalvikki on monivuotinen talvikkikasvi, jonka lehdet ovat pyöreitä, paksuja, lehtiruoti siipipalteeton. Kukka on valkoinen, kellomainen, emin vartalo käyrä ja punainen, se ulottuu pitkälle valkoisen teriön ulkopuolelle.
Uhanalaisuus
Elinvoimaiset (LC)
Koko
20 - 30 cm
Kasvupaikka
Tuoreet kangasmetsät, lehdot, rehevät korvet.
Levinneisyys
Yleinen koko maassa.
Maastotuntomerkit
Valkoinen kukka, josta punertava, käyrä luotti pistää näkyvästi esiin.
Mikrosienet
- Kuusen-talvikinruoste (Chrysomyxa pyrolata)
- Talvikinnystyruoste (Pucciniastrum pyrolae)
Muuta
Lehdet talvehtivat lumen alla. Kaksi alalajia:
- Etelänisotalvikki (ssp. rotundifolia): yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaistuu Tunturi-Lappiin metäessä
- Pohjanisotalvikki (ssp. norvegica): yleinen Tunturi-Lapissa, harvinaistuu etelään päin tultaessa
Vertaa
- Pikkutalvikki (Pyrola minor): pienempi, emin vartalo ei näy terälehtien välistä
- Kellotalvikki (Pyrola media): roteva, emin vartalo suora ja näkyy terälehtien välistä
- Keltatalvikki (Pyrola clorantha): kukan teriö kellanvihreä, varsi punainen
Löytöpaikat Luopioisissa
Isotalvikki on alueella jokseenkin yleinen ja runsas kasvi.
Se kasvaa samanlaisilla paikoilla kuin pikkutalvikkikin, mutta vaatii enemmän ravinteita. Kasvi muodostaa runsaita kasvustoja kuiviinkin paikkoihin, mutta jää silloin helposti steriiliksi. Korpisoiden muuttuessa talousmetsiksi kasvi on taantunut.
Isotalvikki risteytyy helposti pikkutalvikin kanssa niiden yhteisillä kasvupaikoilla. Tällainen risteymä on löydetty mm. Aitoon Häyläsuolta.