Yleiskuvaus
Keltamatara on monivuotinen matarakasvi, jonka varsi on pysty, vankka, liereä ja hienokarvainen. Lehtiä on yleensä 8 kpl kiehkurassa ja ne ovat rihmamaiset, valkokarvaiset. Kukinto on kerrannaisviuhko, kukat ovat tuoksuvat ja keltaiset.
Koko
20 - 60 cm
Kasvupaikka
Kedoilla, hiekkaisilla pientareilla, kallioilla, nummilla.
Levinneisyys
Harvinaistunut, joks. tleinen Etelä-Suomessa ja rannikoilla.
Kirjallisuus
– Häyhä, T. 2003: Uhanalaiset kasvit Kanta-Hämeessä. – Alueelliset ympäristöjulkaisut 306. Hämeen ympäristökeskus. 129s. – Vauhkonen, M. 2003: Päijät-Hämeen uhanalaiset ja silmälläpidettävät putkilokasvit. – Alueelliset ympäristöjulkaisut 326. Hämeen ympäristökeskus. 98s. Piennarmatara (G.x pomeranicum)
Mikrosienet
mataranhärmä (Neoerysiphe galii) mataranruoste (Puccinia punctata) matarankeltaruoste (Pucciniastrum guttatum) mataranpahkaruoste (Puccinia galii-verni) keltamatarannoki (Melanotaenium endogenum)
Muuta
Keltamatara risteytyy paimenmataran kanssa. Piennarmatara (G. x pomeranicum) syrjäyttää helposti alkuperäisen keltamataran..