Yleiskuvaus
Hullukaali on kaksivuotinen pahanhajuinen koisokasvi, jonka varsi on pysty, vankka ja tahmeakarvainen, varsilehdet puikeita, isohampaisia ja sepiviä, alalehdet ruodillisia ja pian lakastuvia. Kukat ovat lyhytperäisiä, kellomaisia ja vaaleankeltaisia.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävät (NT)
Koko
15 - 100 cm
Kasvupaikka
Pihoilla, puutarhoissa, joutomailla, raunioilla.
Levinneisyys
Harvinainen Etelä-Suomessa, muualla satunnainen.
Maastotuntomerkit
Kukka ja paha haju
Muuta
Hyvin myrkyllinen rohdoskasvi. Siemen voi säilyä maassa vuosikymmeniä itämiskykyisenä. Vanhan kulttuurin seuralaislaji.
Löytöpaikat Luopioisissa
Hullukaali on alueella harvinainen kulttuurikasvi.
Sen vanhin löytötieto on Irja Ahosen löytö vuodelta 1926 10 x 10 km:n tarkuudella. Toinen rekisterissä oleva tieto on Hannu Alénin ilmoittama kasvusto Puutikkalasta vuodelta 2006. Historiakirjassa mainitaan Kuoppalan navetan takana kasvaneen aikoinaan hullukaalia, mutta sitä paikkaa ei ole ilmoitettu koskaan rekisteriin. Kasvi kukki täällä kuitenkin myös kesällä 2010. Muina vanhan kulttuurin seuralaislajeina täältä mainitaan mm. mali, humalanvieras, rohtopernaruoho ja litutilli. Näistä enää mali löytyi kesällä 2009 Puutikkalasta.
Kesällä 2014 minulle ilmoitettiin kasvin kasvavan myös Mattilan talon pihapiirissä Ämmätsässä. Siellä olikin useita suuria kasveja ja talonväen mukaan kasvi on kasvanut alueella kauan.
Hullukaali ilmaantuu yleensä yllättäen, kun maata möyhitään vanhojen rakennusten läheisyydessä. Se on ollut ennen paljon yleisempi ja rohdoskasvina sitä on myös kasvatettu ja suojeltu.
Kirjallisuus
- Alén, H. 2007: Kasvihavaintoja Luopioisista (EH) kesällä 2006. – Talvikki 31: 9-11.
- Söyrinki, N. 1985: Hauhon, Luopioisten ja Tuuloksen luonto ja sen kehitysvaiheet. – Hauhon, Luopioisten ja Tuuloksen historia, I: 7-75. Hämeenlinna 1985.
