Yleiskuvaus
Isonuijasammal kuuluu nuijasammalten (Meesiaceae) heimoon. Suvussa on Suomessa neljä lajia. Verso on tummanvihreä, pehmeä. Lehdet ovat alaosasta leveät, terävät, hampaattomat, litteäreunaiset. Keskisuoni on voimakas ja ulottuu lehden terävään kärkeen. Pesäke on päärynämäinen, kallistunut, pesäkeperä on hyvin pitkä, punainen.
Uhanalaisuus
Erittäin uhanalaiset (EN), Kansainvälinen vastuulaji, Rauhoitettu
Koko
Sammal on pieni (1 - 5 cm), pesäkeperä huomiotaherättävän pitkä (jopa 11 cm), kasvaa yksittäin tai pieniä mättäitä muodostaen.
Kasvupaikka
Letoilla, nevoilla, lähteissä ja tulvamailla väli- ja rimpipinnalla, meso-eutrofi.
Levinneisyys
Tavataan lähes koko maassa, pohjoisosissa harvinainen, etelässä hyvin harvinainen.
Maastotuntomerkit
Pesäke ja sen perä.
Muuta
Taantunut etelässä soiden ojituksen vuoksi.
Vertaa
- Tihkunuijasammal (Meesia uliginosa): lehti tylppä, reunat taakäänteiset
- Pohjannuijasammal (Meesia hexasticha): lehden reuna alaosasta taakäänteinen, terävä
Löytöpaikat Luopioisissa
Isonuijasammal on löydetty Luopioisista 1800-luvun lopulla. Nyt se voidaan todeta hävinneeksi täältä.
Sammalta olen etsiskellyt sen muinaiselta löytöpaikalta Aitoosta, mutta karttaan merkitty alue on muuttunut kokonaan. Leopoldin löytö on vuodelta 1875. Koska laji on hävinnyt lähes kokonaan Etelä-Suomesta, on sen löytyminen täältä uudelleen epätodennäköistä. Lapista kesällä 2015 löysin lajin Lemmenjoen läheltä suurten lähdelampien rantaletolta. Myös muilla Lapin retkillä sammal on tullut huomatuksi runsasravinteisilta soilta.
Kuvat on otettu Lemmenjoen esiintymästä.