Yleiskuvaus
Isotinajäkälä kuuluu tinajäkälien (Stereocaulaceae) heimoon ja samaan sukuun kuuluu Suomessa 25 lajia. Valepodetiot ovat yksittäisiä, pääranka selvä ja tukeva. Haarat ovat vaaleankellertävät, huopakerros valkoinen tai vaaleanpunertava. Fyllokladiot (haarojen pinnalla olevat lehtimäiset tai suomuiset osat) ovat harmaita, sormimaisia, usein alaspäin kuperia. Kotelomaljat hyvin yleisiä, yksittäisiä tai osittain yhteenkasvaneita.
Uhanalaisuus
Elinvoimaiset (LC)
Koko
Laakea, löyhästi kiinni alustassa, 3 - 8 cm pitkä.
Kasvupaikka
Hiekkaisella maalla tai ohutmultaisella kalliolla.
Levinneisyys
Melko yleinen koko maassa, pohjoisessa yleisempi, etelässä harvinainen.
Kemia
K+ keltainen, PD+ heikosti keltainen.
Vertaa
Löytöpaikat Luopioisissa
Isotinajäkälä on Luopioisissa harvinainen.
Jäkälästä on muistikuvia hiekkaharjujen poluilta eikä sitä silloin tullut tarkemmin määritettyä. Varmuudella se kasvaa ainakin vanhassa hiekkakuopassa Padankoskella. Täällä se on melko runsas.
Kuvat on otettu Asikkalasta Vähä-Äiniön harjulta heinittyneeltä polulta.

