Yleiskuvaus
Jouhiluikka on monivuotinen sarakasvi, jonka varsi on pysty, 0,5 mm paksu ja kasvutapa mätästävä, tähkä on 0,5-1,0 cm ja alle 8-kukkainen, alin tähkäsuomu on puolet tähkästä, sepivä.
Uhanalaisuus
Elinvoimaiset (LC), Alueellisesti uhanalaiset (RT)
Koko
8 - 25 cm
Kasvupaikka
Letoilla, rantaniityillä, merenrannoilla.
Levinneisyys
Yleinen rannikolla ja Länsi-Lapissa, sisämaassa harvinainen. Harvinaistunut nopeasti ravinteisten soiden kuivauksen vuoksi.
Maastotuntomerkit
Pieni, alin tähkäsuomu puolet tähkästä.
Vertaa
- Rantaluikka (Eleocharis palustris): kookkaampi, alin tähkäsuomu lyhyempi
- Mutaluikka (Eleocharis mamillata): varsi ontto
- Hapsiluikka (Eleocharis acicularis): pieni ja hento, usein uposkasvi
Löytöpaikat Luopioisissa
Jouhiluikka on alueelta hävinnyt laji.
Luikka kasvoi aikoinaan Aitoon Häyläsuolla ennen suon kuivaamista. Tosin ainoa rekisterissä oleva merkintä kasvista on vuodelta 1927, jolloin Irja Ahonen on tallentanut sen herbaarioonsa. Viimeisin tieto on, että kasvia olisi suolla kasvanut niukasti vielä 1960-luvulla lettosaran (Carex heleonastes) seurassa (Tampereen sutukaavaliitto 1985), joita kumpaakaan ei sen jälkeen ole sieltä tavattu.
Kasvia on etsitty Häyläsuolta aivan viime vuosinakin, mutta suon umppeenkasvu ja pusikoituminen ovat hävittäneet sieltä tavallisempiakin kasveja, joten jouhiluikka voidaan katsoa hävinneeksi.
Kirjallisuus
- Tampereen seutukaavaliitto 1985: Pirkanmaan uhanalaiset kasvit. Julkaisu B 147. – 47 s.
