Kalliokilpijäkälä

Dermatocarpon miniatum
Jäkälät

Yleiskuvaus

Kalliokilpijäkälä kuuluu mustuaisjäkälien (Verrucariaceae) heimoon ja suvusta on Suomessa tavattu alle 10 lajia. Jäkälä on lehtimäinen, alustaansa yhdellä tai useammalla navalla kiinnittynyt. Yläpinta harmaa, härmeinen, mustapisteinen, alapinta nahanruskea, sileä. Liuskat 5 – 50 mm leveitä, usein kerroksittain. Kotelopullot yleisiä, mustia.

Uhanalaisuus

Elinvoimaiset (LC)

Koko

Ruusukkeinen, < 5 cm leveä, muodostaa tiheitä kasvustoja.

Kasvupaikka

Ravinteisilla, joskus myös karuilla, kallioilla ja kivillä, valuvesialueilla.

Levinneisyys

Paikoitellen koko Suomessa, yleisin pohjoisessa

Muuta

Useita entisiä lajeja on yhdistetty nykyään kalliokilpijäkälään.

Kemia

J-

Löytöpaikat Luopioisissa

Kalliokilpijäkälä on Luopioisissa hyvin harvinainen.

Jäkälää on tavattu vain yhdeltä kasvupaikalta, Padankosken Kyläjärven Kuparikalliolta. Täällä sen pieni kasvusto sijaitsee pystysuoralla, puolivarjoisalla, valuvetisellä seinällä. Kallioperä on emäksinen (gabro).

Jäkälä voidaan sekoittaa napajäkäliin, mutta näillä ei liuskojen yläpinnalla ole kotelopulloja (mustat pisteet).

Kuvat on otettu Kuparikallion kasvupaikalta.

Kortti luotu: 12.02.2026. Päivitetty: 06.05.2026.

Kuvat