Katinlieko

Lycopodium clavatum
Putkilokasvit

Yleiskuvaus

Katinlieko on monivuotinen sanikkainen. Sen varsi on varpumainen ja suikertava, lehdet kierteisesti neulasmaisia, karvakärkisiä. Haarat ovat pystyjä ja niissä on yläviistoisia haaroja. Kasvin itiötähkät ovat pareittain/kolmittain haaran latvassa ja perällisiä.

Uhanalaisuus

Elinvoimaiset (LC)

Koko

Suikertava varsi voi olla metrin mittainen, pystyt haarat 10 - 30 cm, lehdet 3 - 5 mm ja kärkikarva 2 -4 mm

Kasvupaikka

Kuivat kangasmetsät, polkujen varret.

Levinneisyys

Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaistuu Etelä-Lappiin mennessä. 

Maastotuntomerkit

Perälliset itiöpesäkkeet

Muuta

Kasvia on käytetty ennen punontatöissä mattoina ja pannunalusina.

Kaksi alalajia:

  • pohjankatinlieko (ssp. monostachyon): Pohjois-Suomessa Oulun korkeudelle saakka, lehdet varrenmyötäisiä, itiötähkä yksittäinen.
  • etelänkatinlieko (ssp. clavatum): Puuttuu Lapista, kaikin puolin kookkaampi.

Vertaa

  • Riidenlieko (Lycopodium annotinum): itiöpesäke perätön, lehti karvakärjetön
  • Tulvakonnanlieko (Lycopodiella inundata): lehdet kierteisesti, pehmeitä, itiötähkä perätön
  • Ketunliot (Huperzia-lajit): itiöpesäkkeet lehtihankaisia

Löytöpaikat Luopioisissa

Katinlieko on alueella jokseenkin yleinen kasvi. Kasvustot ovat pieniä ja tuntuu, että kasvi on harvinaistunut 2000-luvulla.

Se kasvaa kuivemmissa paikoissa kuin riidenlieko, teiden varsilla, kuivilla kankailla ja kivikoissa. Toisinaan katinlieon kasvustot ovat parin metrin mittaisia ja peittävät alleen monta neliötä maata. Se näyttää hyötyvän metsäautoteistä, joiden kuiville reunoille se halukkaasti ilmestyy. Koska alueella on melko vähän kuivia kangasmetsiä, jää katinlieko harvalukuiseksi.

Kasvi ei kestä voimakasta varjostusta.

Katinlieon esiintymistä tulee seurata.

Kortti luotu: 12.02.2026. Päivitetty: 12.07.2026.

Kuvat

Luopioisten löytöpaikat

Levinneisyyskartta

Kartat

Kartta
Nykyhavainto Havainto 2020 jälkeen Hävinnyt