Yleiskuvaus
Männyn-hirvenjuurenruoste kuuluu kantasienten kaareen, ruostesienten luokkaan. Coleosporium-sukuun on perinteisesti luettu parikymmentä sienilajia, joiden ensimmäinen vaihe on männyllä ja muut vaiheet kellokasveilla, leinikkikasveilla, mykerökukkaisilla tai näivekasveilla. Männyn-hirvenjuurenruoste kuitenkin nykyään luetaan kuuluvaksi muotona lajiin Coleosporium tussilaginis coll. Sieni muodostaa isäntäkasvin lehtien alapinnalle loppukesällä runsaasti keltaisia kesäitiö- tai punakeltaisia talvi-itiöpesäkkeitä. Niitä voi olla myös kasvin varsissa ja lehtiruodeissa. Pesäkkeet ovat usein kehämäisesti, jolloin kehän keskellä on muita suurempi pesäke. Lehden yläpinta muuttuu samalta kohtaa kellertäväksi. Lehdet nuutuvat ja lopulta kuivuvat. Helmi-itiöt kehittyvät männyllä (Pinus silvestris).
Uhanalaisuus
Elinvoimaiset (LC)
Levinneisyys
Ruostelaji on hyvin yleinen koko Suomessa, muodon levinneisyydestä en tiedä mitään varmaa.
Löytöpaikat Luopioisissa
Männyn-hirvenjuurenruoste on harvinainen piensieni Luopioisissa.
Isohirvenjuuri on vanha perinteinen koristekasvi alueella ja nykyään se esiintyy joko viljelyjäänteenä tai -karkulaisena, usein hoidettuna. Rantahirvenjuuri on hyvin harvinainen Luopioisissa.
Ruostetta löytyy kasvustoista runsaana keskikesästä alkaen. Sen määrä vaihtelee vuosittain, mutta viimeisen kymmenen vuoden ajan olen sitä löytänyt useana vuonna. Koska hirvenjuuri ei ole yleinen, ei ruostettakaan ole paljon.
Kuvat on otettu viljelyjäänteenä esiintyvästä kasvustosta Rautajärveltä.
Helmi-itiövaihe männyllä (Coleosporium sp.) on kuvattu Padankoskella.
Löydettyjä isäntäkasveja
| Nimi | Tieteellinen | Luopioinen | Yleisyys |
|---|---|---|---|
| Isohirvenjuuri | Inula helenium | X | Harvinainen |
| Rantahirvenjuuri | Pentanema salicinum | ||
| Metsämänty | Pinus sylvestris | X | Melko yleinen |
