Paljastinajäkälä

Stereocaulon vesuvianum
Jäkälät

Yleiskuvaus

Paljastinajäkälä kuuluu tinajäkälien (Stereocaulaceae) heimoon. Samaan sukuun kuuluu Suomessa 25 lajia, joista useat ovat harvinaisia. Valepodetiot pystyt, pääranka selkeä niukkahaarainen, huopakarvaton. Versorangat latvasta tummat, mutkittelevat ja uurteiset. Fyllokladiot kilpimäisiä, seassa mustia piikikkäitä tuppoja. Kotelomaljat sivuhaarojen kärjissä.

Uhanalaisuus

Elinvoimaiset (LC)

Koko

Pensasmainen, löyhiä kasvustoja muodostava, valepodeetiot 0,5 - 3 cm korkeita.

Kasvupaikka

Paljailla kallioilla ja kivillä, valuvesijuoteissa ja kalliojyrkänteillä, usein laajoina kasvustoina (kuvassa 2 harmaat laikut).

Levinneisyys

Koko maassa, yleisempi rannikoilla ja tuntureilla.

Kemia

K+ keltainen, PD+ oranssi.

Löytöpaikat Luopioisissa

Paljastinajäkälä on Luopioisissa harvinainen.

Jäkälää olen tavannut vain pari kertaa. Laajimmat kasvustot ovat Padankosken Hirvivuoressa kumpareella pienen Hirvijärven vieressä. Tinajäkälät ovat vaikeita erottaa toisistaan ja niiden opettelu on vielä kesken. Siksi tämäkin laji saattaa olla yleisempi kuin nyt löydetyt kasvustot antavat ymmärtää.

Kuvat on otettu Hirvivuoren kasvustosta kesällä 2018.

Kortti luotu: 12.02.2026. Päivitetty: 06.05.2026.

Kuvat