Yleiskuvaus
Männyn-ruttojuurenruoste kuuluu kantasienten kaareen, ruostesienten luokkaan. Coleosporium-sukuun on perinteisesti luettu parikymmentä sienilajia, joiden ensimmäinen vaihe on männyllä ja muut vaiheet kellokasveilla, leinikkikasveilla, mykerökukkaisilla tai näivekasveilla. Männyn-ruttojuurenruoste kuitenkin nykyään luetaan kuuluvaksi muotona lajiin Coleosporium tussilaginis coll. Sieni muodostaa ruttojuuren lehtien alapinnalle loppukesällä runsaasti keltaisia kesäitiö- tai punakeltaisia talvi-itiöpesäkkeitä. Niitä voi olla myös kasvin varsissa ja lehtiruodeissa. Pesäkkeitä voi olla lopulta koko lehden alapinta aivan täynnä. Lehden yläpinta muuttuu samalta kohtaa kellertäväksi ja laikukkaaksi. Lehdet nuutuvat ja lopulta kuivuvat. Helmi-itiöt kehittyvät männyssä (Pinus silvestris).
Uhanalaisuus
Elinvoimaiset (LC)
Levinneisyys
:Levinneisyys:Ruostelaji on hyvin yleinen koko Suomessa, muodon levinneisyydestä en tiedä mitään varmaa.
Löytöpaikat Luopioisissa
Männyn-ruttojuurenruoste on melko yleinen piensieni Luopioisissa.
Etelänruttojuurta on viljelty muutaman vuosikymmenen ajan koristekasvina alueella ja tällöin se on usein päässyt levittäytymään ympäristöönsä vaikeasti torjuttavaksi vieraslajiksi.
Ruoste esiintyy yleensä runsaana keskikesästä alkaen. Sen määrä vaihtelee vuosittain, mutta viimeisen kymmenen vuoden ajan olen sitä joka vuosi löytänyt. Ruostesientä ei ole esiintynyt kaikissa kasvustoissa, enkä ole löytänyt sitä muilta ruttojuurilta, jotka tosin ovat koristeena paljon harvinaisempia.
Kuvat on otettu villiytyneestä etelänruttojuurikasvustosta Padankokskelta.
Helmi-itiövaihe männyllä (Coleosporium sp.) on kuvattu Padankoskella.
Löydettyjä isäntäkasveja
| Nimi | Tieteellinen | Luopioinen | Yleisyys |
|---|---|---|---|
| Etelänruttojuuri | Petasites hybridus | X | Yleinen |
| Metsämänty | Pinus sylvestris | X | Melko yleinen |
