Suojelu

Koska suuri osa sammalista on hyvinkin tiukasti erikoistunut kasvupaikkaansa, on tärkeää suojella ennemminkin kasvupaikkoja kuin lajeja. Näin onkin tehty. Rauhoitettuja sammalia on Suomessa vain 13 kpl, mutta uhanalaisia (CR, EN, VU) löytyy peräti 312 kpl, mikä on 34 % sammallajeista. Lisäksi silmälläpidettäviä (NT) lajeja löytyy 60 kpl eli n. 7 % kokolajimäärästä (Hyvärinen ym. 2019). Tätä tilannetta on pyritty korjaamaan ympäristölainsäädännöllisesti muodostamalla suojelualueita sellaisille paikoille, joilla kasvaa useampia harvinaisia tai uhanalaisia sammalia.

Luopioisista ei ole rauhoitettu yhtään aluetta (esim. aarnialuetta) vain sammalten vuoksi, mutta sekä Natura-2000- että erilaisten suojeluohjelmien rauhoitusalueilta löytyy myös uhanalaisille sammalille sopivia kasvupaikkoja.

Kosteus ja ravinteet ovat valtaosalle sammalista elinehto. Siksi sellaiset biotoopit ovat myös sammalille tärkeitä. Luopioisten alueella lähteet ja lähteiköt ovat joutuneet väistymään rakentamisen ja metsänhoidon tieltä. Rannat on rakennettu vapaa-ajanasunnoiksi ja metsiä hoidetaan metsänhoitosuunnitelmien mukaan. Näiden seurauksena on monen vaateliaan sammalen kasvupaikka hävinnyt. Myös suot ovat vähentyneet, ennen kaikkea ravinteiset suot, ja tämä on ilman muuta vähentänyt suosammalten määrää. Ilman Kurkisuon ja Kuohijoen Natura 2000-alueita Luopioisten sammallajisto olisi monen lajin osalta hyvinkin erilainen.

Viimeisin valtakunnallinen uhanalaisselvitys ns. punainen kirja lajiluetteloineen ilmestyi 8.3.2019. Alueelliset selvitykset julkaistiin vuonna 2020.

Luopioisista on löydetty alueellisesti uhanalaisia (RT) lajeja tähän mennessä seuraavasti (20 + 6 + 0): Numero ilmoittaa lajin löytöpaikkojen lukumäärän.

Luopioisista löydetyt alueellisesti uhanalaiset sammallajit